Tällä pallolla ei ole enää paljoa tarjota. Tämä maa on raiskattu ja poltettu. Se on vihainen ja elää, sillä sen päällä tallustelee pahuuden ja itsekkyyden perikuvia. Ihmisiä.

Ihmiset ovat valmiita tuhoamaan kaiken. Ihmiskunta tuhoaa ihmiskunnan ja siinä sivussa kaiken elämän, mitä Tellus on koskaan nähnyt. Jumalanko pitäisi pelastaa? Jumalako on se suojeleva isä, joka antaa riiviönsä tuhota naapurin auton ja polttaa kissan ja sitten korjaa tilanteen lompakollaan? Uskonnot ovat vain tekosyy, jonka varjolla ihmiset voivat joko olla tekemättä mitään tai tehdä pahaa mielin määrin. Pelastus odottaa anyway.

Minä haluan lapsia, mutta en usko, että aion niitä hankkia. Tänne ei tarvita enää ketään todistamaan tätä rappiota. Ihmiset haluavat olla robotteja. Mitään ei saa tuntea. Huonona päivänä voi ottaa pillerin ja puudutta itsensä. Silmien sulkeminen on niin saatanan helppoa. Kun on hauskaa, ollaan humalassa. Ihmisyys hukkuu kemiaan. Elämän ei pitäisi olla mitään ikuista biletystä. Suru ei ole yhtä kuin epäonnistunut elämä. Ja sitä paitsi, kyllä joku aina varmasti kuolee katkerana. Ehkä se olen minä. Ehkä se olet sinä. Kaikista ei tule legendaa. Ei tämä ole niin ihmeellistä, eikä tästä tule niin ihmeellistä, joten sen itsensä korostamisen ja etsimisen voi jo lopettaa. Kaikki elävät kuitenkin vain arkea.

Muotit määräävät kaiken. Syntymäsi hetkellä elämäsi määritellään. Mitä sinä sille voit tehdä? Elämäsi tulee olemaan helvetin vaikeata, jos kapinoit. Jos jotenkin onnistut muuttamaan kohtaloasi, siitä se helvetti vasta alkaa. Itsestäänselvyydet ohjaavat meitä kaikkia. Avatkaa nyt jo vittu ne silmänne!

Minä vihaan ketjuyrityksiä. Samaan aikaan kun korostetaan yksilöllisyyttä, ketjut valtaavat maan. Olit missä tahansa, saat samaa. Sitä perustellaan luotettavuudella, mutta joskus arvostettiin riskien ottajia. Joskus arvostettiin paikallisuutta. Joskus raha ei mennyt niin keskitetysti yksiin taskuihin. Tuloerot kasvavat jatkuvasti. Sorretut ovat kautta historian tukeneet sortajia. Minä en ymmärrä tätä maailmaa. Tätä suunnatonta pahuutta. Anteeksiantoa ei ole olemassakaan.


niin monet kerrat oon pettänyt itseeni leikkinyt että mä olisin joku muu, miksei kukaan tuu ja pelasta mua pulasta opasta oikeelle kadulle estä hukkumasta hulluuteen, pahuuteen kompastun pohjaan uppoon kastun läpimäräksi ja kun takas astun valoon nään, onko ketään jäljellä joka vois anteeksiantaa mun pienuuden jos löytäisin uuden minuuden tai sit ei, anyway ei ei ei

en mä osaa muuta olla vaikka yrittäisin kuinka ei se onnistu pakolla en mä pysty muuksi muuttuu vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu

kai mun on elettävä tämän kanssa joka peilikuvasta katsoo mua takaisin, oon sekaisin, eksynyt, väsynyt miettii mun tekoja mussa on aivan liian paljon vikoja miksen nää hyvää enää? mä pelkään muistan selkää jota tuijotin kun esille totuuden otin, kenen syy ettei voi hyväksyy muuta kuin valheet? ruma on kaunista silloin kun sen pystyy peittämään heittämään nurkkaan, oikee on arvoton on on on

en mä osaa muuta olla vaikka yrittäisin kuinka ei se onnistu pakolla en mä pysty muuksi muuttuu vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu

leikittäiskö hetken aikaa että mäkin oisin viaton, täysin liaton ja syytön etten koskaan olisi tahallani ollutkaan niin julkee, koitan sulkee silmäni kulkee eteenpäin katselematta sivuille ja taakse mä tahtoisin unohtaa, tää tie johtaa vain alas, salassa säilytän menneitä niitä piilotan ja pintaani kiillotan, miten vois pyyhkii muistot pois

en mä osaa muuta olla vaikka yrittäisin kuinka ei se onnistu pakolla en mä pysty muuksi muuttuu vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu

en mä jaksa

(Mariska)


Mietin sua päivittäin. En mitenkään pakkomielteisesti. Joskus mä ajattelen, että mä puhuisin sulle, joskus joku vain muistuttaa susta. Joku leffa tai kirja. Sä et varmaan usko tätä, mutta monet sun saarnat osui. Oon öisin miettinyt sun sanoja ja miettinyt omia virheitäni. Oon avartanut maailmaani sun sanojesi kautta ja en tiedä, miksi sinusta kiinnostuin. Haluaisin vain puhua taas. Kertoa, että minulle menee nyt paremmin kuin pitkään aikaan. Haluan kiittää kaikesta. Haluan kertoa, että ajattalen sua enemmän kuin ketään muuta. Haluaisin, että tuntisit minut paremmin. Kadun suuttumustani. Minä haluan tuntea sinut paremmin. Haluan tietää, rakastonko sinua vai rakastanko vain omaa ajatustani sinusta. Minä ajattelen sinua paljon. Sinua ja elämääni.

M