Tänään on ollut surullinen päivä. Olen kulkenut kyyneleet silmissä ja olen hirvittävän väsynyt myös. Nautin kivusta. Hetkeksi pystyin unohtamaan pahan oloni, kun touhusin siskoni lasten kanssa. Siinä unohti oikeastaan kaiken, ne vaativat hirvittävästi energiaa. Kotona suru palasi. Toisaalta, en minä sielläkään kauempaa olisi jaksanut. Vanhempiani en ole nähnyt tänään, kun olen ollut omassa huoneessa siitä asti kun kotiin tulin. En jaksaisi edes ottaa puhelinta ja katsoa viestiä, joka juuri saapui.

Tapasin tänään terveydenhoitajan. Minulla oli hänelle muita asioita, mutta melkein sanoin sen. Melkein kerroin, että minulla ei enää ole kaikki hyvin. Minun mielestäni ne lappuset, jota aina saadaan ja täytellään ennen terveystarkastusta, ovat aika turhia. Minä en ainakaan koskaan ole vastannut niihin valehtelematta. Mutta nyt, kun muut ihmiset alkavat huomata alakuloisuuteni (se kai jossain alitajunnassani onkin tarkoitus), voisin sanoa sen. Haluan apua. Tarvitsen apua. Miksi se on niin pirun vaikeaa?

Alan toipua ehdottomasti elämäni vaikeimmasta ihmissuhteesta. Jos hän ei halua olla tekemisissä kanssani, en voi pakottaakaan. Tuskaa tämä on, mutta niinhän kaikki on muutenkin. Maailma on julma. Haluan nukkua. Nukkua paha pois. Lapsellista ja naiivia, mutta minulta alkaa keinot loppua. Olen huijannut itseäni aivan liian pitkään. Kaikessa on muistoja.

Missasin eilen syömishäiriöt. Ei kyllä haittaa yhtään, niistä tiedän melko runsaasti ihan muutenkin. Ehkä jopa parempi, etten ollut siellä tunnilla. Vaikka nyt se pitää selvittää jotenkin. On kai tässä vaiheessa jo aikakin opetella väärentämään vanhempien allekirjoitus.

Musiikki on kaunista. Olen alkanut pitää naisäänistä myös. Bitch Alertin Heinie koskettaa aina ja Siiri Nordinin ääni on lumoava. Pidän myös Jipusta ja Emmistä. Nämä naiset kai vetoavat minussa siihen puoleen, joka on kiinnostunut tytöistä. Jotenkin taas on sellainen olo, etten vain voi saada aikaan toimivaa ja kunnollista suhdetta kuin vain toisen naisen kanssa (Virginia Woolf kuvaa aihetta aivan satumaisen kauniisti, ehdottomia lempipätkiäni kaikista lukemistani kirjoista). Toki miehetkin vetoavat, mutta aivan eri puoleen. Miesten kanssa on aina joko pinnallista kaveruutta tai raastavaa epävarmuutta. Yleensä tulen toimeen paremmin vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, mutta luotan helpommin muihin naisiin. Ihan kuin mun identiteetti olisi täysin hukassa.

M