Elämässä ei ole mitään järkeä. Kaikki tuntuu rullaavan näennäisen sujuvasti, mutta ei mikään oikeasti toimi. Ihmisten maailmassa. Länsimaissa ihmiset elävät elämänsä aina samaa rataa. Ensin ollaan lapsia ja leikitään ja vietetään ihan mukavaa aikaa. Opitaan leluista sukupuoliroolit. Koulu alkaa. Sitten tulee kamala teini-ikä ja kaikki Maailmaa Suuremmat Ongelmat. Aletaan kiinnostua vastakkaisesta sukupuolesta ja seksistä. Koulu on niiiiiiiin perseestä ja kukaan ei ymmärrä saati sitten rakasta. 15-vuotiaana on omasta mielestään täysin aikuinen ja vastuussa omasta elämästään. Omasta mielestään ymmärtää ja tietää kaiken. Seurustelee "vakavasti". Tulevaisuus kiinnostaa, haaveissa on joku arvostettu ammatti, jossa tarvitaan luovuutta sekä älyä ja jossa tienaa mukavasti. Parhaimmassa tapauksessa sillä saa hieman julkisuuttakin. Kun kasvaa vähän vanhemmaksi, seurustelee oikeasti vakavasti, opiskelee, juhlii silloin tällöin. Elämällä on suunta. Vakiinnutaan, eletään, hankitaan lapsia (mutta ei vaan liian aikaisin) ja talo. Jossain vaiheessa erotaan, kun kumpikin on luottanut rakkauden voimaan ja ei se yksin ihan riittänytkään. Kiikkustuolissa ollaan onnellisia kuitenkin. Elämä on eletty juuri niinkuin pitääkin elää.

Minkä vitun takia minun pitäisi elää samanlainen elämä?

Miksi nuoruutta arvostetaan yli kaiken? Se alkaa tänäpäivänä siinä kahdeksanvuotiaana ja kestää tappiin asti, jos on rahaa leikkauksiin. Mikä siinä nuoruudessa viehättää? Vapausko? Vai kauneus? Entäpä vanhuus ja viisaus? Tasapaino? Vakiintuminen? Kumppanuus? Kauneus tai vapaus ei tuo onnea. Vapaus etenkään. Kukaan ei haluaisi ottaa vastuuta mistään ja yhteiskunnan pitäisi maksaa kaikki. Mutta mitä vapautta se on? Useimmat unohtaa, että niin kaun kuin yhteiskunta maksaa ruokasi, yhteiskunnalla on oikeus tietää, mitä suuhusi laitat. Ja sitä kutsutaan vapaudeksi. Holhousyhteiskunnan muotit ovat kapeat, minä en mahdu niihin. En sovi tänne. En ymmärrä, miksi kaikki pitäisi saada ilmaiseksi.

Ja btw, sovitussa avioliitossa elävät kokevat elämänsä keskimäärin onnellisemmaksi kuin rakkausavioliitossa elävät. Ihmiset ovat laiskoja, tyhmiä ja passiivisia. Luottavat liikaa kaikkeen muuhun, itse ei pitäisi tehdä mitään.

Nyt tarvitsen ja kaipaan jotakuta, jolle puhua, jonka kanssa keskustella ja joka kuuntelisi.

M