Aakh. Olipas eilen hirveä päivä. Koe itsessään meni ihan hyvin, tosin essee taitaa olla aivan vääränlainen. Siinä ei ollut mitään asiaa, lähinnä se muistutti äidinkielen ainetta. Sallitaanko filosofiassa sellaista? Kamalaksi eilisen teki se, että olin kotona joskus myöhään ja sitten piti alkaa lukea uskontoa. Olen edelleen sitä mieltä, että uskontojen tunteminen on tärkeää, mutta minkä helvetin takia siinä kirjassa pitää olla lähes kaksisataa sivua? Tai miksi minä en aloittanut lukemaan aikaisemmin? No, aika hyvin se koe meni. Kaksi esseetä. Helppoa minulle. Olen hyvä hallitsemaan kokonaisuuksia, mutta mitään pikkutarkkaa tietoa en jaksa opetella. Siksi olen huono mm. kielissä.

Huomenna on psykologian koe ja tuota kirjaa lueskellessa tajusin taas jotain itsestäni. Siinä käytiin läpi ujoutta ja tarjottiin erääksi syyksi ihmissuhteiden pinnallisuuteen ujoutta. Minähän teen juuri sitä. Olen todella muka-avoin ja rempseä, mutten koskaan puhu mistään oikeasti tärkeistä aiheista. Väistämättä se tekee ihmissuhteista pinnallisia minun osaltani. Muihin ihmisiin se tuntuu vaikuttavan aika eri tavalla. Minulle puhutaan, aivan kaikesta. Eräs ihminen kertoi, että minulle on helppo puhua, koska vaikutan niin helvetin rehelliseltä. Ehkä illuusio minun avoimuudestani saa muut avautumaan. Tälläisiä asioita on mielenkiintoista pohtia.

M