Psykologian lukeminen on vaarallista. Minä ainakin näen itsessäni kaikki sairaudet ja vertailen kehitysvaihettani ikäisteni normaaliin. Toisaalta, siitä saa hirvittävästi työvälineitä, joilla käsitellä identiteettiään. Huomaa paremmin erilaisten asioiden merkityksen kehitykseensä. On hyvä tunne, kun ymmärtää menneisyytensä, mutta katsoo samaan aikaan tulevaisuuteen ja voi rauhassa tunnistaa itsensä. Tasapainoisuus on viime aikoina ollut minulle yleinen tunne, mitä se ei ole vuosiin ollut. Rakastan sitä.

Minä ihan oikeasti pidän monista asioista. Olen hyväksynyt itseni. Tämä sisäinen rauha tuntuu valtavan hyvältä, vaikka tiedostankin sen haurauden. Rakastan normaaleja asioita. Tulen äärimmäisen onnelliseksi, kun ostan shampoota kaupasta. En tiedä miksi. Ehkä olen vähän outo. Haluaisin muuttaa pois kotoa, että voisin ostaa itse ruokani ja tiskiaineeni. Tarvitsen sellaisia asioita. Arjesta voi nauttia.

Koulu tuntuu menevän hirvittävän hyvin. Olen viimein päässyt ohi siitä kauheasta stressistä. Alan löytää itselleni oikeat keinot opiskella ja oppia. Tuntuu melkein liiankin helpolta, voin luottaa päähäni ja muistiini. Olen aina ollut hyvä omaksumaan asioita.

Yhteiskunta on edelleen sekaisin ja maailma rikki, olen edelleen huolissani. Haluan, että joku lukisi näitäkin ajatuksia. Haluan tietää, onko joku kenties samaa mieltä. Minä voin hallita omaa elämääni, mutta tähän kaikkeen ympärillä pyörivään on vaikea vaikuttaa. Niin vaikeaa, että tuntuu melkein turhalta yrittää. Jonkun on pakko. En sano olevani se ihminen, sillä silloin tuntisin itseni teeskentelijäksi. Minun pitää parantaa itseni ennen kuin voin parantaa maailmaa.

On niin sees.

M