Rakastuin häneen, kun katsoin  ensimmäisen kerran niihin syviin, ruskeisiin silmiin. Rakastuin häneen ja otin hänet, poimin käteeni, pidin kuin kukkaa kämmenellä. Vähitellen hänkin rakastui minuun, jakoi kanssani salaisuutensa, pelkonsa ja unohtuneen tuskan. Me suudeltiin ja suudeltiin, yö toisensa jälkeen rakastelimme sängyissä, pöydillä, lattioilla, sohvilla, kallioilla. Nukuimme käpertyneenä toisiimme, sulimme yhdeksi.

Annoin hänelle paljon, annoin itseni. Vannoin rakastavani, vannoin olevani häntä varten. Annoin ajan ja ikuisuuden. Nyt tiedän, miksi tein sen.

Väsymys, jota tunnen, saattaa tuhota meidät. Tiedät sen, minä tiedän sen. Olen rakastunut, olen kiinni hänessä. Tunnen hänen tuskansa kuin omani.

Ei meitä ole tarkoitettu yhteen. Tahdon silti olla sinun, sinun tyttösi, sinun unelmasi ja omasi. Lupaa minulle, että saan olla, vaikka itken öisin, vaikka en jaksa rakastella, vaikka en osaa puhua. Lupaa, sillä yhä minä rakastan sinua. Rakastan enemmän kuin maailmaa.

Rakasta minua, kuiskaan hiljaa
Sillä minulla on vain tämä likainen parketti
Ei muuta, ei muuta
Rakastan sinua, kuiskaan hiljaa
Minulla on vain tämä likainen parketti
Ei muuta todellisuutta

Pidäthän minusta huolta?

M