Rakastan. Se riittää tällä erää. En ole terve. Annoin hänen tulla sisälleni, nähdä sen pelottavan mustan surun, joka asuu aina minussa. Annoin hänen pyyhkiä kuumat kyyneleet poskiltani. Kyyneleet, joille minäkään en tiedä syytä.

En haluaisi, että hän on huolissaan minusta. En aio kuolla nyt, en aio jättää häntä. Mutta hänen pitää tietää, että en kestä olla yksin. En kestä. Haluan, että hän pitää minusta huolta, ottaa minut syliin ja tuudittaa uneen. Haluan, että hän rakastaa minua.

Olen ehkä älykäs. Olen ehkä kaunis. Olen ehkä kiva. Olen ehkä lahjakas. Mutta haluan, että hän pitää minusta, koska olen minä. En halua pelottaa ketään pois punaisena loistavilla arvilla (ovat loistaneet jo monta kuukautta, paranevatkohan ne koskaan?). Haluaisin olla yhtä kaunis kuin Scarlet Johansson, tyttö joka näyttää kermakaramellilta.

Olisipa hän nyt tässä. Minun on kylmä. En halua nukkua yksin. Kaipaan häntä.

M