Pieni ja valkoinen, tuskin pikkurillini kynnen kokoinen. Heitän pillerin nopeasti suuhuni ja kulautan päälle vettä, ettei paha makua leviä suuhuni.

Kaksi tuntia myöhemmin, kun pilleri on sulanut ja sen vaikuttavat aineet ovat ehtineet aivoihini asti, tunnen sen voiman. Kiehuva vereni syöksyy sormiini niin, että minun on pakko liikutella niitä. Jalkani tahtovat liikkua, taistelen niiden tahtoa vastaan. Jokainen lihakseni nykii ja nipistelee. Tuntematon nauru ravistelee ruumistani. Olen tahdoton nukke. Minun pitää istua paikoillani, mutta se on vaikeaa. En kuule puhetta ja jos kuulenkin, en ymmärrä. Käytän kaiken energiani itseni hallitsemiseen, yritän keskittyä johonkin pitääkseni itseni paikoillani. Luen kaikki monisteet läpi ymmärtämättä, sillä sydämeni syke häiritsee keskittymistäni. Olen kemian orja. Haluaisin lopettaa pillerit, mutta olen raukka. En uskalla. Tämä ei ole minä.

M