Verkkokalvoilla polttaa kuva selästä. Sydän hakkaa epätahtia ja kädet hikoaa. Ahdistus vie unen jonnekin kauas pois. En voi koskea enkä osaa puhua. Olen eksynyt pimeään metsään, pikkuinen tyttö ilman kenkiä. Verkkokalvoja polttaa niin, että sattuu. Sydän repeää rinnasta irti ja lentää pois. Ilma on erilainen kuin ennen. Se polttaa, niin että jäädyn.

Katselen kuvaani peilistä, luen epävarmuuden liikkeistäni. Alaston tyttö, väsynyt ja rikkinäinen, kyllästynyt teeskentelemään ja odottamaan. Pelko takoo takaraivossa ja sydän tahtoo karata. Jalat pakottavat puhumaan, pettymään ja sotkemaan kaikki asiat. Silti pakko ajaa minua takaa, se ahdistaa nurkkaan kunnes teen sen toiveiden mukaan.

Kuinka voisin kertoa sinulle? Minua pelottaa. Minua pelottaa, että kun tunnet minut oikeasti, et enää pidä minusta. Minä olen vain puoliksi se tyttö, jota katselet pitkään käytävillä. Minä olen täynnä pimeää ja kuohuvaa hurjaa voimaa. Olen pohjaton surun lähde. Itsetuhoinen. Väsynyt ja pullolleen raskaita salaisuuksia.

Voi jos sinä pitäisit minusta silti. Minä haluan pitää sinusta kiinni aina. Anna minun koskea.

M