Olin sitten äidin kanssa leffassa tänään. Meillä ei ole mitään yhteistä, ei mitään puhuttavaa. Se on surullista. Etenkin, kun äiti yrittää niin kovasti. Eihän se hänen vikansa ole. Hän on kuitenkin minun äitini. Me vain elämme niin erilaisissa maailmoissa. Kuin kuu koittaisi viettää aikaa auringon kanssa. Toisinaan tunnen itseni ihan pikkutytöksi, haluaisin vain painautua äidin syliin, mutta en osaa. Kuilu on välissä. Ja kuori ympärilläni. Rakastan äitiä.

Olen jatkanut oman elämäni pohdintaa. Ei ehkä ole normaalia olla näin eristäytynyt ja epäsosiaalinen, mutta minä en halua muuttua. Tiedän, ettei onni koskaan tule ovelleni kolkuttelemaan, mutta ei se haittaa. En jaksa ihmisiä. En halua mukaan mihinkään kuvioihin. Minä olen yksinäinen tyttö, olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Minä olen onnellinen näin. Eihän minun silloin tarvitse muuttua? Minulla on musiikkia ja kynttilä palaa vieressäni. On pimeää ja kaunista. Tälläistä on minun elämäni. Se ei ehkä ole sellaista kuin elokuvissa, mutta minä olen valinnut kaiken itse. En osaa olla oma itseni suurissa porukoissa, en uskalla puhua, en halua olla. Näin on hyvä.

Pidän Turun Romantiikasta. Lyriikat ovat runoutta, hienoutta. Ja tunnelma. Mä haen aina tunnelmia. Turun Romantiikalla on vahvoja ja henkeäsalpaavia tunnelmia. Melkein uskonnollista (mutta jotain ihan muuta kuin kristinuskoa).

Päivien hitaus piinaa minua. En edelleenkään ole löytänyt kunnollista syytä nousta huomiseen. Haluan rakkautta. Tahdon jotain odotettavaa ja jännittävää. Mutta olen vain hieman hukassa. Tunteet ovat sotkussa. Elämäni on sotkussa. En tiedä enää, mitä oikeasti haluan. Tarvitsen ratkaisun. En osaa liikkua ellei asiat ratkea. En halua arvailla tai tulkita, menen siinä aina vikaan. Siksi minun pitäisi puhua, selvittää tämä sotku. Se on vain monimutkaista juuri nyt. Ehkä ei ole enää mitään asiaa, ehkä olen jo menettänyt kaiken. En halua ajatella, että nyt pitäisi aloittaa alusta kaikki. Se on kaltaiselleni pikkutytölle liian suuri ajatus. Olen väsynyt jo pelkästään sen asian tiedostamisesta. Ei tämä näin voi mennä, eihän?

Minä pidän sylissä istumisesta. Olin aika pulska tyttö muutama vuosi sitten ja pelkäsin aina, että allani romahdetaan. Nyt olen uskaltanut istua syliin. Joskus joku jopa vain nappaa minut syliinsä;. Se tuntuu mukavalta. Enää en ole jättiläinen, vaikka pitkä olenkin. Tietysti joku saattaa pitää sitä naisen arvoa halventavana, mutta minusta se on vain kivaa. Läheisyyttä. Kosketuksia janoan enemmän kuin mitään muuta. Miehen tuoksu ja miehen kosketus. Menen sekaisin ja onnelliseksi. Kauniit kädet ovat tärkeät. Minä kiinnitän aina huomiota käsiin. Kädet kertovat paljon ihmisistä, heidän elämästään. Työt ja harrastukset, elämäntavat. Minulla on mustaa kynsilakkaa.

Viime päivinä olen kuunnellut Maija Vilkkumaata vuosien tauon jälkeen. Uudemmista biiseistä en pidä, mutta Meikit, ketjut ja vyöt -levy on minulle tärkeä. Yllättävän hyvin se sopii myös tämänhetkisiin tunnelmiin. Naiseuden ja rakkauden tuskaa. Hyvä samaistua.

M